Never say never!

Moikka! Viikko sitten postailin viimeks siitä kun minä ja flora ollaan oltu jo kuukausi yhdessä, mulla o niin on yksinkertaisesti ollut niin kiire että en vaan oo kerennyt postaamaan. Mun fliilikset tällä hetkellä on tosi hyvät ja oon niin onnellinen että jotain positiivistäkin rupeaa tapahtumaan..

Mulla oli viimeviikon keskiviikona valmennus mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.. Otin floran ihan normaalisti käytävälle hoidettavaks ja florahan oli saanut nyt sitten niitä puolikkaita lääkkeitä kun niin mää
rättiiin, kuuria olis ollu jäljellä 1 tai 2 päivää. Huomasin heti että kaikki ei ollut ihan hyvin, flora oli jotenkin normaalia kärttysämpi, rupesin laittamaan satulaa ja siitä flora ei yhtään tykännyt...


No lähdin sitten ratsastamaan ja kaikki meni niin kauan hyvin kunnes rupesin pyytämään ravia, flora nous pystyyn ja pukitti. kokeilin uudestaan ja sama.. Flora myös potki mahaansa, no sitten yritettiin vielä jatkaa. Ravi nousi kyllä mutta sitten taas pysähtyi nous pystyyn ja pukitti, lensin pari kertaa selästäkin mutta ei muutakuin uudestaan, kokeiltiin sitten että jos ravaan kevyessä istunnassa eli en juurikaan "haittaa" hevosta, Flora lähti laukkaamaan ja pukitti vauhdista ja lensin pääeellä maahan, siinä sitten hetken makasin  maassa ja itkin, valmentaja sai floran kiinni ja tuli katsomaan että miten mulle kävi.. noo siinä sitten hetken jumppailin että eikai minnekkään tullut mitään, silmäkulmaan tuli haava, huulesta verta ja niskat jumissa. Onneksi ei käynyt pahemmin. Lopuks vielä juoksutin Floran.

No seuraavana päivänä sitten soitettiin klinikalle että mitäs tehdään ja saatiin toinen kuuri, menin sitten tän viikon keskiviikkona selkään ensimmäisen kerran tippumisen jälkeen. Flora vain pysähtyi nous pystyyn ja pukitti, muisti että niin pääsee helpommalla.. No sitten valmentaja haki liinan ja juoksutettiin flora aluks liinassa ja menin selkään, laitettiin semmoinen kahva satulaan ja pidin siitä kiinni ja yritin pysyä selässä, floralle piti vain näyttää että selästä en tipu. No siinä sitten hetki hirveää rodeo esitystä vedettiin kunnes flora tajusi että eihän se auta mitään.. ja rupesi toimimaan taas todella hyvin, nosti laukat hienosti ja en voinut muutakuin hymyillä.

Seuraavana päivänä flora taas aloitti pelleilyn mutta lopetti sen kun huomas taas että se ei auta mitään ja en tipu selästä. Laukat nousi taas tosi hyvin ja otti avut hienosti vastaan! Ja hoitaessa tosi tosi hienosti

Tänään satoi ensi lumi ja nurmikkopohja oli toosi liukas joten jouduin mennä viljapellolla, aluks flora taas testas aluks ihan pienesti mutta kun vain näytti että se ei auta mitään niin toimi taas tosi hyvin, pohja oli kuitenkin niin huono että ravailin vain vähän. Hoitaessa oli tosi hienosti!

 

Kuvat on aika vanhoja mutta nyt ees jotain aiheeseen liittyviä, välilllä musta on tuntunu että tästä ei tuu mitään mutta nyt kun kaikki on menny tosi hyvin niin oon niin onnellinen ja musta on löytyny semmonen uus topakka heppatyttö! :)

Ja niin kuin otsikko kertoo "älä koskan sano ei koskaan!" 

<3Oona