115. Near The End

     En oikein tiedä mistä alottaisin.. Jo jonkin aikaa olen yrittänyt välttää asian kertomista tänne, mutta nyt on sen aika. Viimeisimmässä postauksessa jossa kerron miten onnellinen olen ja miten Flora saadaan kuntoon oli totta, mutta klinakalla havaittiin uusi syy käytökselle.. Okahaarakkeiden ahtauma eli kissing spine, puhelun kuultua en voinut olla purskahtamatta itkuun. Soitin parhaalle ystävälleni sallalle itkin, itkin ja vain itkin.. Syytin asiasta jonkin aikaa itseäni ja hoin vain itselleni että "mä pilasin tän ja että kaikki tämä on minun syytä." Myöhemmin tallille saapuessani kysyin valmentajaltani että, "Onko se minun syytä?" Ja sain vastaukseksi että ei, se kieltämättä helpotti..
Tuntuu niin pahalle kun ensin olin niin onnellinen ja toiveikas, mutta sitten kaikki vain romahtaa.. Kaksi päivää siitä kun kuulin aivan mahtavat uutiset ja sain itkeä onnesta kaikki kääntyykin juuri toisinpäin. Miten pitkään tää mun huono onni vielä meinaa kestää? Ken tietää..

Todennäköisesti floralla on ollut okahaarakkeiden ahtauma jo ostaessa, koska floralla on ollut kyseisiä kipu kohtauksia vähänväliä alusta asti, välillä jaksoja kun kaikki sujui mutta sitten taas oltiin lähtöpisteessä.
Osittain syytän itseäni edelleen siitä että, en ole tajunnut lopettaa ja selvittää asiaa.. Miksi? Hyvä kysymys.. Kaikki on ollut vain niin sekavaa ja välillä on aina yhdistänyt asioita johonkin joka sitten ei nähtävästi olekkaan pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi mahahaavan yksi oire on juuri nuo kipu kohtaukset, asia on vain niin sekava, että on vaikea sanoa että mikä johtuu ja mistä.

Asiahan on nyt niin, että Floran ratsuhevosen tulevaisuus on todella pieni todennäköisyys, joidenkin mielestä Florasta taas on ratsuhevoseksi tietyillä liikutus/hoito menetelmillä, toisinsanoen ei minulle sopiva hevonen.. Itse haluan oppia ja kehittyä, enkä ole mikään kokenut ratsastaja vielä. Joten mielestäni en yksinkertaisesti vain ole valmis aloittamaan semmoista projektia. Se on pitkä matka lähteä kuntottamaan ja kun rupeaa miettimään hevosen hyvinvointia niin en voi floralle sanoa että, "kyllä sä vielä paranet ja kyllä susta tulee vielä ratsuhevonen ainakin kevyeeseen ratsukäyttöön" Ei se hevonen sitä ymmärrä, että vielä joskus kipu mahdollisesti lakkaa. Ei hevoset ajattele tulevaisuutta. Ja kysymys onko se hevonen silloin onnellinen? Hevoset on kuitenkin luotu liikkumaan, eikä "pihan koristeiksi" Tietenkin hevosen kanssa voi puuhailla sitten kaikkea mahdollista maastakäsin, mutta niinkuin sanoin se ei vain sovi siihen mitä mä tältä lajilta haluan. Nämä on vaikeita juttuja ja jokainen tekee omalla kohdalla ratkaisunsa, meidän ratkaisu tässä vaiheessa on päästää flora paikkaan jossa ei kipua ole ja siellä voi elää onnellisen hevosen elämää ilman murheita.

Kaikki kuvat on kuvannut Tiitu Desing!

Tuntuu pahalta tietää, että kohta se on ohi. Tuntuu niin epäreilulta, miksi just mulle käy näin?
Tänään nään mun prinsessan viimeisen kerran.. Sitä ei tahtoisi uskoa, mutta minun on vain pysyttävä vahvana ja tiedettävä, että teen oikean päätöksen. Voin sitten olla rauhassa ja tietää, että Floralla on hyvä olla.
En pysty enempää enää kirjoittamaan.. tuntuu niin pahalta

♥Oona