Helmikuun kuulumiset!

Moikka! Helmikuu oli kiireinen kuukausi ja maaliskuu tulee valitettavasti olemaan yhtä vilkas koulun osalta. Koulussa oli pitkiä päiviä, vapaa-aika menikin aikalailla sitten koulujuttujen parissa ja tallilla. Mutta tosiaan helmikuu on mennyt aikalailla 2 valmennusta per viikko, eli koulu ja este. Hevosena on ollut valmentajani hevonen vauva. Tietenkin viikkoihin on mahtunut käveletyspäiviä/juoksutusta ja itsenäistä ratsastusta jonkin verran. Koulun osalta mulla on siis ollut aika rankkaa kun on ollut kuuden palkin jakso ja nyt on myös toinen putkeen. Kuitenin kaiken sen ohella oon saanu hyviä ideoita blogin puolelle ja luonnoksissa onkin useita keskeneräisiä postauksia, joita pyrin julkaisemaan pikku hiljaa.

 

Mitä hevosen etsintään kuuluu, niin yhä etsitään. Ollaan käyty kokeilemassa ja nyt on taas luvassa lisää hevosia joita olisi tarkoitus mennä kokeilemaan. Vielä ei ole siis löytynyt sitä oikeaa.
Jotenkin hassua netti on pullollaan hevosia myytävänä, mutta ei meinaa sitte millää löytyä sellasta mitä etin. Mutta kiirettä en pidä, sillä hevosen etsimisessä en hosu. Haluan löytää sellaisen treenikaverin jonka kanssa yhteistyö pelaa ja se on oikeasti sellainen hevonen jonka haluan. Välillä tulee vaan niin turhautunut olo kun tallille tekee mieli mennä joka päivä ja haluaa treenata kunnolla. Mutta eiköhän tämä odotus ja sinnikkyys palkita. Ja sitä paitsi, vitsi miten hienolla hevosella tällä hetkellä saankaan valmentautua ja puuhata! Harmittaa niin paljon kun ei ole oikein kuvia eikä videoita nyt kukaan kuvannut aikoihin. Koitan kyllä joku päivä saada jonkun kuvaamaan niin saan tänne bloginkin puolelle tuoretta materiaalia.

Hiihtoloma on kohta loppunut ja maanantaina arki taas alkaa. Ei kyllä yhtään huvittaisi palata koulun penkille tällä hetkellä, mutta ei ole enää pitkä aika niin on kesäloma. Aika kuluu niin nopeasti.
Postauksen kuvat on kuvannu Aune Nieminen ja nää on tosiaan kesältä. Valitettavasti mulla ei ole oikein tähän hätään tuoreempia.

 Oona

I miss you!

(Tämä postaus kirjoitettu 26.1.2016)

Kylläpä aika kiitää.. Siitä on jo tasan vuosi kun Flora nukkui pois. (26.1.2015)
Haikea olo on ollut koko päivän, mutta helpompaa se oli nyt kuin viime vuonna tänä päivänä. Todella kova ikävä Floraa ja on ollut jotenkin haikea katsella videoita ja kuvia. Kaikki muistot ja fiilikset palaavat mieleen. Toisaalta on ihana pysähtyä muistelemaan, mutta tulee niin haikea olo.
Viime aikoina on tullut käytyä paljon materiaalia läpi sillä olen tehnyt videon, harmittaa vain kun en kaikkia videoita löytänyt mm. este- ja kouluvalmennuksista. Kyllä siitä videosta loppujen lopuksi ihan kiva tuli. Kertokaa toki mitä pidätte? :)

-Oona

Katsaus vuoteen 2015!

Moikka! Haluan heti toivottaa kaikille ihanille blogini lukijoille ja tänne eksyneille ihanaa joululomaa!  Tiedän, vuosi 2015 oli todella hiljainen blogini osalta. On ollut kiva huomata välillä kun olen eksynyt blogiin, että minulta ollaan kysytty kuulumisia. On ihanaa, että täällä on oikeasti ihmisiä joita kiinnostaa kuulumiseni. Olen tainnut luvata jo aikaisemmin, että blogi herää eloon.. Olikohan se elokuussa. Ja miten siinä sitten kävikään. Palaan joulukuun viimeisinä päivinä kertomaan, että kyllä "elossa ollaan". Nyt sen kunniaksi, että vihdoin pienen pieni motivaatio blogin kirjoittamisesta tuli, ajattelin avata teille hieman 2015 vuottani kuukauden tarkkuudella.

Tammikuu

Tammikuu oli vaikea kuukausi minulle henkisesti. Alku kuukauden valmistauduin sanomaan Floralle hyvästit ja loppu kuusta sanoin ne. Se oli niin vaikeaa aikaa, menetin hevosen, jonka eteen tein kaikkeni. Jonka näkemistä odotin joka päivä ja jonka vuoksi olin onnellinen. Olo oli tyhjä ja voimaton, kun kaikki se oli poissa. Kuvat ja videot vain jäljellä, sekä tietenkin muistot syvällä sydämmessä. Ratsastin tähän aikaan myös muiden hevosilla, sissillä pääosin.



hyvästejä sanomassa..

Helmikuu

Helmikuu oli surun aikaa, surin ja surin vain. Tsempaten mentiin eteenpäin, vaikka olo oli hirveä. Tässä kuussa ei ollut mitään erikoisempaa, ratsastelin ja valmentauduin. Håkanin valpassakin taisin olla. Treenasin myös kovasti, sillä sain ajatukset muualle ja käsiteltyä tunteitani.



sissi

Maaliskuu

Maaliskuussa jatkoin urheilemista kuten hiihtoa, juoksua ja laskettelua. Urheilu oli tapa jolla sain itselleni muuta ajateltavaa, sillä aina kun ei ollut mitään tekemistä eikä ajateltavaa Flora oli mielessäni. Valmentajan hevonen tuli kuvioihin ja siitä alkoi sillä ratsastelu. Tuli uutta kokemusta ja oppia hienolta hevoselta. Rataharkoissa tuli myös käytyä Matcholla. Kavereiden kanssa tuli tietenkin vietettyä paljon aikaa.

Huhtikuu

Huhtikuussa laskettelin ja näin kavereita paljon. Ratsastelin myös ja olin kisahoitajana. Ensimmäistä kertaa rupesin katselemaan myytäviä hevosia. Pystyin jo hieman suunnittelemaan ja puhumaan uudesta hevosesta.

kisahoitajana

Toukokuu

Toukokuussa ratsastelin paljon. Valmentauduin ja kävin kaksissa estekisoissa Sissillä. Oli Summer cupin aloitus kisat killerillä, ratsastin väärälle esteelle joten hylätty. Toiset kisat olivat haapasalon tilalla 60cm jossa oltiin toisia. Peruskoulu myös suoritettu!
Tästä pääset kisaradan videoon!




Killeriltä

Kesäkuu

Kesäkuussa olin tosi paljon kavereitten kanssa. Päivät tehtiin kaikkee ja illat istuttii nuotiolla. Ratsastelin paljon ja tuli uusi hevonen jota pääsin liikuttelemaan. Kävin testaamassa hevosta ja ilmoituksia katselin aika aktiivisesti. Kisasin polleparkissa Sissillä seuraestekisoissa 70cm. Oli myös summer cupin 2.osakilpailu muuramessa jossa sijoituttiin 2. Sissin kanssa. Loppu kuusta meille tuli kultaisennoutajan pentu Tilda.
Tästä pääset polleparkin radan videoon!

Heinäkuu

Heinäkuussa oli summer cupin loppukilpailu joka voitettiin Sissin kanssa. Eli kerättiin eniten pisteitä meidän luokassamme 60cm. Hypättiin myös 70cm puhtaana, olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita. Olin myös kisahoitajana muutamissa isoissa. Heinäkuussa olin myös kesätöissä mm. kaupassa ja marjatilalla. Ratsastelin paljon ja vietin Tildan kanssa aikaa.
Tästä pääse 70cm rataan!

©jenni nieminen




Elokuu

Elokuussa oltiin Sallan kanssa Helsingissä töissä ja tuli siellä muutenkin oltua mm. keskustassa ja lintsillä käytiin. Sitten alkoikin lukio. Uusi koulu ja uudet kaverit. Elokuun lopussa oli Sunset park, jossa tuli vähä bailattua kavereitten kanssa. Elokuussa pysty vielä nauttimaan lämpimistä kesäsäistä.



©iida hämäläinen

Syyskuu

Syyskuu meni koulussa käyden ja ratsastaen. Kisoissakin kävin suojakalliossa Sissillä 75cm, puhdas rata enkä muista et monensii oltiin. Ei kumminkaan sijoituttu. Kävimme myös kokeilemassa hevosia.
Tästä pääset kisarataan!

©aune nieminen

Lokakuu

Lokakuukin meni aikalailla koulua käyden. Vapaa ajan ratsastin ja olin kavereitten kanssa.

Marraskuu

Marraskuussa koulu vei paljon aikaa, vapaa-ajalla hevosia ja kavereita. Loppu kuusta oli Pohjois-päijänteen ratsastajien seuran estemestaruus kisat ja osallistuin niihin sissillä. Sijoituttiin luokassa 2. ja voitimme seuran estemestaruuden.

Joulukuu

Joulukuu hurahtikin koulussa ja ratsastaessa. Tässä sitä nyt ollaan lomalla. Valmennuksia tiedossa. Nyt lomalla olisi  myös tarkoituksena lähteä kokeilemaan hevosia. Jospa se sieltä vielä löytyisi. Käyiin myös Tildan kanssa ensimmäisessä mäntsärissä.

 

 

Siinä oli minun vuosi, loppua kohti koulu rupesi viemään niin paljon aikaa, että hevosiakin tuli vähemmän käytyä kokeilemassa, mutta kyllä se sieltä vielä löytyy. Mulla on paljon kivoja suunnitelmia blogia koskien vuotta 2016. Blogi herää oikeasi henkiin ja materiaali tulee olemaan aivan eri luokkaa kuin nyt! Tietenkin uskon, että lukio tulee viemään paljon aikaa. Mutta parhaani yritän ja motivaatiota löytyy, koska uskon vuoden 2016 olevan paljon parempi! Varsinkin kuhan se heponen löytyy niin on asiaa josta kirjoittaa :)
Kommentoikaahan mitä piditte tästä postauksesta ja minkälaisia toivomuksia teillä on jatkoa ajatellen eli postaus ideoita?


 -Oona


 

 

kuulumisia

Moikka! Nyt sen ajan kun olen ollut ilman hevosta, en ole ollut ratsastamatta. Päinvastoin olen päässyt menemään erinlaisilla hevosilla ja yhdellä ponillakin. Olen ratsastanut Sissillä viikossa aina muutamia kertoja. Olen päässyt hyppäämään sillä ja käynyt estekisoissakin jo viidesti. Sissi on kiva ratsastaa varsinkin jos sille päälle sattuu, mukava tammuliini. Sen kanssa on kyllä oppinut myös paljon näin lyhyessä ajassa.

Toinen jota olen ratsastanut on valmentajani hevonen Vauva, älyttömän ihana ratsastaa ja todella opettavainen tapaus. Vauva on herkkä ja osaava.
Sitten on Matcho jolla menin talvella enemmän, hyppäsin sillä myös ja kävin rata harkoissa. Vanhempi hevonen, hieman hitaammin "vertyy" mutta todella kiva hevonen. Tykkäsin kyllä mennä, oli niin erinlainen mihin olin tottunut. Opettvainen tapaus sekin herra.

Sitten on muitakin joiden selässä olen päässyt silloin tällöin käymään kun omistaja ei ole päässyt itse. On ollut todella opettavaista ratsastaa erinlaisilla hevosilla, päivässä on voinut olla jopa 2 hevosta liikutettavana joka on aika harvinaista herkkua minulle.
Siinä on aina omanlainen pieni haaste ratsastamaa uudella hevosella kun jokainen toimii kuitenkin erinlailla. Olen niin onnellinen siitä että olen päässyt hienojen hevosten selkään, se on antanut  motivaatiota paljon. Kun on mennyt todella osaavalla hevosella huomaa millaista ratsastus voisi parhaimmillaan olla ja miten pienillä asioilla voi saada hevosen liikkumaan hienosti. 

Tässä hevosmattomuudessakin on omat hyvät puolensa, mutta silti olen koko ajan kaivannut omaa hevosta jolla kehittyä ratsukkona ja tavoitella tavoitteita ja unelmia. Myös tietoisuus kaikesta esim. ruokinta ja jokapäiväinen vointi yms. Ja se että saa olla joka päivä tallilla ja suunnitella viikon liikutukset. On sitä ikävä, nyt olen kyllä kerennyt olemaan kavereitteni kanssa paljon enemmän ja tekemään paljon muuta.

Tosiaan tällähetkellä hevosta etsitään koko ajan ja se löytyy kun se löytyy. En pidä kiirettä, sillä uskon että kaikki järjestyy. Muutamaa hevosta olen jo käynyt testaamassa, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Lukio starttaa mulla huomenna, innolla ootan uusia haasteita ja hieman erinlaista koulu meininkiä. Tosin ehkä eniten jännittää koe viikot, kun kokeeseen onkin nyt luettavana kokonainen kirja.. Mutta moni on siitä selvinnyt niin miksipä minä en selviäisi.

Päätin aloittaa nyt tämmöisellä pienellä kuulumis postauksella jotta on hieman selkeämpi jatkaa vaikka kuvallisiin treeni postauksiin ja infoa kesän kilpailuista :) Eli nyt on tulossa sekä paljon kuvia että kisoista rata videoita. Jospa herätellään tämä blogi taas henkiin!

Ei muutakun nauttikaa lämpösistä kesän säistä joita pitäisi olla nyt elokuussa enemmän ja tsemppiä opiskelujen alkuun!

I try..

Sattuu, vieläkin...
Monesti olen päättänyt että nyt kirjoitan blogiin, olenkin hienosti päässyt blogin etusivulle. Sitten tapahtuu jotakin ihmeellistä, tulee ikävä ja tunteiden sekasorto. Koko homma kaatuukin siihen että itken itseltäni silmät päästä ja kelaan koko jutun läpi. Minun ja floran tarina päättyi.. niin siinä vain kävi. Voiko tarinaa enää jatkaa..? Vaikeaa se ainakin on. Kerkesin jo päättää että en tätä enää jatka, luon vaikka uuden blogin. En enää jaksanut yrittää ja aina saada sitä hirveää oloa. Ajattelin että tähän ikävään ja pahaan oloon voisi tottua, mutta ei aina se vain tuntuu niin niin pahalta. Päätin kuitenkin että tämä on se paikka jonne haluan kertoa fiiliksiäni ja purkaa mietteitä. Koska se helpottaa ja asian käsitteleminen yleensäkkin. Jos vain koitan saada muuta ajateltavaa ja sulloa totuutta laatikkoon niin se tuntuu aina pahalle kun laatikkoon kurkistaa. Niinkuin minun tapauksessa, pystyn kyllä asiasta avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa. Mutta tämä blogi sisältää ison osan meidän tarinasta ja kun tänne eksyy väliajoin se tuntuu todella pahalta.

Näin jäkeen päin päässäni liikkuu paljon ajatuksia "entä jos..", mutta tiedän että näin sen piti mennä ja tein oikean päätöksen. Olin luonut tulevaisuuteni floran kanssa muistan kun ajattelin, että tämä hevonenhan on minulla vielä aikuisena. Ajattelin että piän floran minulla ihan viimeiseen asti, niikuin pidinkin. Luulin sen vain loppuvan eritavalla, ajattelin myös että joskushan sillä voisi teettää varsan. Flora olisi ollut varmasti mahtava äiti. Luonteeltaan se oli niin kiltti ja utelias. Sen katse ja ihana persoona, ei sellaista toista löydy. Flora sai minut onnelliseksi erityisellä tavalla. Sain siltä niin paljon, voimaa, sisua, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea sain tuntea mailman hienoimman hevosen. Olen niin onnellinen että sain edes noin pienen hetken omistaa floran ja olla onnellinen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. 

Niinkuin sanoin asioiden purkaminen jollakin tapaa auttaa ja voin sanoa että nyt olen ylittänyt itseni. Olen saanut jakaa ajatuksiani ja oloni on jo paljon parempi kun aloitin. Kova paikka oli tulla taas tänne ja oikeasti vielä kirjoittaa fiiliksiäni.
Iso kiitos siitä kuuluu teille kaikille ihanille blogin seuraajille, että olette vielä siellä ja on ollut ilo huomata että teitä kiinnostaa minun tämän hetken vointi ja kuulumiset.

Asiat ovat tällähetkellä aivan älyttömän hienosti, omaa hevosta vielä ei ole mutta sitä etsitään valmentajani kanssa parhaillaan. Eiköhän se sieltä omalla painollaan löydy, toivotaan! Yritän parhaani mukaan jatkaa.. pieni hiljaisuus teki hyvää.  Sain ottaa hieman etäisyyttä asiasta ja nyt olisi jo aika yrittää jatkaa. Tietenkin käsittelemällä asiaa eikä sullomalla sitä sinne "laatikkoon". Niin se vain aiheuttaa jatkuvaa surun kierrettä. Super iso kiitos vielä teille kaikille!


♥Oona

Kuulumisia!

Heippa! Pitkästä aikaa taas täällä blogin parissa, Seuraavana vuorossa taas kliseinen selitys "on ollut hirveä kiire ja häslinki koko ajan", mutta nyt on pakko tunnustaa, että kiinnostuskin on hiipunut. Paljon on ideoita kylläkin mistä kirjoittaisin, mutta sen toteuttamisen motivaatio vain puuttuu. Eiköhän se kuitenkin taas pikku hiljaa palaa, toivotaan!
Muiden blogien seuraaminenkin on jäänyt totaalisesti, ennen kävin melkein joka ilta tarkistamassa, että onko joku kirjoittanut nyt en ole muutamaan kuukauteen edes käynyt vilkaisemassa.

No on minulla myös oikeasti ollut kiirettä, sillä yhteishaku on ensi viikolla ja olen kyllä saanut paljon miettiä, että minne lähden jatko-opiskelemaan. Päätös on ollut jo pitkään selvä lukioon haen, mutta sitten onkin tullut uusi hyvä kysymys mihin lukioon? Sitä tässä olenkin pähkäillyt, mutta eiköhän se valinta ole kohta puoliin jo tehty. No mutta nyt näistä minun huonoista tekosyistä ja erittäin kiinnostavista koulu mietinnöistä mennään hevosrintaman kuulumisiin.

Jos joskus niin nyt on kyllä käynyt hyvä onni, saan ratsastaa viikottain ainakin 2-4 kertaa. "Pää" liikutuksen kohteeni on 7-vuotias puoliverinen tamma Sissi, joka on kyllä erittäin mukava tapaus. Sitten sivussa käyn liikuttelemassa talliltamme muita yksittäisiä hevosia. Poninkin selkään pääsin yksi päivä pitkästä aikaa :) Tosiaan talliltamme liikuttelen joitain hevosia aina tarvittaessa. Valmentautunutkin olen mm. tammikuussa kävin Håkan Wahlamanin kouluvalmennuksessa ja sitten ihan täällä "kotivalmentajan" opissa ollut. Tosin nyt helmikuussa olen mennyt melko paljon itsekseni, kun on ollut niin kiirettä, että aikatauluja on ollut vaikea saada sopimaan. Ja olisihan nyt helmikuussakin ollut håkanin valmennus, mutta olin valitettavasti reissussa. Noh seuraava on onneksi taas maaliskuussa ja toivotaan että pääsen sinne.

Tuntuu että ratsastus taitonikin ovat menneet eteenpäin, kuin liikutettavana on erinlaisia hevosia. Minulla on kyllä nyt erittäin hyvä tilaisuus oppia paljon uutta uusilta hevosilta.
Hyppäämään on ollut kova ikävä, mutta onneksi pääsen tänään hyppäämään meidän tallilla olevalla hevosella Matcholla.
Tiistaina kävin ratsastamassa Sissin, olen nyt viime håkanin valmennuksen myötä innostunut työnskentelemään käynnissä ja ravissa paljon avoja, sulkuja ja muutenkin väistöjä. Joten niitä on kyllä tullut treenailtua ja muutenkin olen yrittänyt saada istuntaani paremmaksi.
Lauantaina olis mahdollisesti tiedossa maastolenkki Sissin kanssa jos vain sää/pohja sen sallii ja sunnuntaina puomi tunti.

Sissi, puhelimella napattu kuva  :/

Haikein mielin vieläkin tallilla kuljen Floran kansinan ohitse, tuntuu niin pahalta katsoa sinne kun se on vain tyhjä. Tavaroitakin olen nyt raahannut kotiin ja tsekannut että mitäs kaikkea meillä olikaan, tietenkin nyt sitten putsailen varusteet läpikotasin ja satula ainakin menee myyntiin.

Sissi, ihana sää oli mennä ulkokentällä :) (puhelimen laatuja taas :/)

                          

On ollut outoa olla ilman omaa hevosta, kaipaan sitä että saan suunnitella viikon liikutukset ja muutenkin pähkäillä asioiden kanssa. Se fiilis on niin erinlainen oman hevosen kanssa, toisaalta nyt minun ei tarvitse kantaa aina niin suurta huolta asioista niinkuin sanonta menee "hevoseton on huoleton" niin se vain on.. Viime ajat ovat olleet kyllä todella rankat, ei ole helppo luopua eläimestä joka oli paras ystävä. Asian kanssa on kuitenkin vain mentävä eteenpäin.

Tosin nyt minulle on jäänyt aikaa nähdä enemmän ystäviä, se on ollut kyllä ihanaa. Olen innostunut lenkkeilemäänkin ja ylipäätään kohottamaan kuntoa. Jos aikoo hevosten kanssa hyviin suorituksiin tulevaisuudessa pitää siinä itsekkin olla hyvässä kunnossa. Mutta nyt jätän höpöttelyt tähän, palataan seuraavassa postauksessa muistelemaan minun ja floran yhteistä matkaa! ♥




♥Oona

116. Goodbye my princess ♥

Lauantaina 10.1 kävin hyvästelemässä Floran, se oli todella kipeä reissu, mutta joku sai minut kuitenkin rauhoittumaan. Tuntui ihanalle nähdä mun oma rakas, jota ei ole nähnyt reiluun kuukauteen. Kun saavuimme pihaan huomasin heti missä Flora oli, siellä se valppaana korvat hörössä katseli. Olin vain niin onnellinen sillä hetkellä, että sain olla edes hetken Floran kanssa. Olin varautunut ja ottanut mukaan Floran lempi herkkuja; porkkanoita, omenoita ja pipareita. Joita sitten syöttelin samalla kun rapsuttelin neitiä. Otin Floran sisälle, harjasin viimeisen kerran ja sitten olikin jo aika sanoa heipat. En ymmärrä miten rauhoittunut olo mulla olikaan, Flora vaikutti tosi hyvin voivalle kun sitä ei oltu liikutettu. Ihan kuin Flora olisi kertonut mulle, että teen oikean ratkaisun ja että sillä on kaikki hyvin.


           
 Tänään 26.1.2015 oli aika päästää prinsessani ikuiseen uneen. 

Flora oli hevonen jota en tule ikinä unohtamaan, sen luonne oli erikoinen jota rakastin.
Flora oli uteliain hevonen joita olen koskaan tavannut, se tykkäsi seurata tallin käytävän tapahtumia ja muutenkin aina uusia asioita kohtaan se oli utelias.
Flora oli hevonen joka tykkäsi maastoilla, aina into piukeana, mutta kuitenkin kuuliaisena.
Erityisesti mulle on jäänyt floran kanssa yhteisisä hetkeissä meidät maastoilut. Vitsi miten me nautimme yhdessä, ei ole edes sanoja joilla kuvailisin, miten onnelliseks se hevonen minut teki, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Oli uskomatonta miten pikku hiljaa huomasi, että Florakin rupesi luottamaan minuun. Floran luottamuksen saaminen on ollut hienointa mitä olen kokenut, se että voin luottaa hevoseen asioissa tuntuu hyvältä.
Flora oli tamma joka rakasti kehuja ja sen silmät en voi edes sanoin kuvailla miten kauniit ne oli.
Oli päiviä jolloin vain pysähdyin hetkeksi ihastelemaan miten kauniin hevosen omistinkaan.

Päivä on ollut todella rankka, mutta nyt tiedän että kukaan ei ikinä voi satuttaa Floraa ja että sillä on hyvä olla. Niinkuin aina Floran kanssa olen vain ajatellut että, onhan sillä hyvä olla? Kaatumis onnettomuuden jälkeen jolloin olin saanut aivotärähdyksen ja reväyttänyt polveni, ensimmäinen huolen aiheeni oli että onhan Floralla kaikki ok? Samana iltana vaikka polveni oli kipeä kävellä, menin tallille kävelyttämään Floraa ja katsomaan mikä on vointi. Olen aina ajatellut Floran parasta ja pistänyt sen itseni edelle. Ja nyt tiedän, että sillä on kaikki hyvin. Ei enää kipua eikä murheita.
Olen tehnyt parhaani ja voin sanoa että ei ole ollut helppoa.
Kaikista viimeisimpänä olisin vasta voinut kuvitella, että olen reilun vuoden ajan omistanut hevosen ja nyt tämä jo loppuu.. Miksi aina se, jota rakastaa eniten, ei voi koskaan saada rinnalle loppuelämäksi?

"Pois rakas ystävä lähti,

 nyt se on taivaan kirkkain tähti.

Katsoo alas pinnalle maan, sellaista

ystävää ei löydy enää milloinkaan."

Flora oli hevonen joka oli kultaakin kalliimpi, en tule koskaan unohtamaan rakasta hevostani, eikä mikään tule sitä koskaan korvaamaan.
Flora opetti mulle paljon tärkeitä asioita hevosista, ja niitä neuvoja en tule ikinä unohtamaan!
Ikävä on suuri ja Floran menetys tuntuu kuin mun sydämmestä oltais revitty iso pala.
Onneksi on jotain jota minulle jäi, muistot jotka eivät katoa koskaan ja sain kokea ikimuistoisen matkan ensimmäisen oman hevosen kanssa jota en unohda ikinä!

      " Heittäkää haudalle hiljaa multaa, siellä on elämäni hevonen, siellä on kultaa."

Lepää rauhassa rakkain hevoseni Perifaale, rakastan sinua ikuisesti ♥

♥ perifaale ♥
s.1.6.2007- k.26.1.2015  

 Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata..
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on ♥