116. Goodbye my princess ♥

Lauantaina 10.1 kävin hyvästelemässä Floran, se oli todella kipeä reissu, mutta joku sai minut kuitenkin rauhoittumaan. Tuntui ihanalle nähdä mun oma rakas, jota ei ole nähnyt reiluun kuukauteen. Kun saavuimme pihaan huomasin heti missä Flora oli, siellä se valppaana korvat hörössä katseli. Olin vain niin onnellinen sillä hetkellä, että sain olla edes hetken Floran kanssa. Olin varautunut ja ottanut mukaan Floran lempi herkkuja; porkkanoita, omenoita ja pipareita. Joita sitten syöttelin samalla kun rapsuttelin neitiä. Otin Floran sisälle, harjasin viimeisen kerran ja sitten olikin jo aika sanoa heipat. En ymmärrä miten rauhoittunut olo mulla olikaan, Flora vaikutti tosi hyvin voivalle kun sitä ei oltu liikutettu. Ihan kuin Flora olisi kertonut mulle, että teen oikean ratkaisun ja että sillä on kaikki hyvin.


           
 Tänään 26.1.2015 oli aika päästää prinsessani ikuiseen uneen. 

Flora oli hevonen jota en tule ikinä unohtamaan, sen luonne oli erikoinen jota rakastin.
Flora oli uteliain hevonen joita olen koskaan tavannut, se tykkäsi seurata tallin käytävän tapahtumia ja muutenkin aina uusia asioita kohtaan se oli utelias.
Flora oli hevonen joka tykkäsi maastoilla, aina into piukeana, mutta kuitenkin kuuliaisena.
Erityisesti mulle on jäänyt floran kanssa yhteisisä hetkeissä meidät maastoilut. Vitsi miten me nautimme yhdessä, ei ole edes sanoja joilla kuvailisin, miten onnelliseks se hevonen minut teki, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Oli uskomatonta miten pikku hiljaa huomasi, että Florakin rupesi luottamaan minuun. Floran luottamuksen saaminen on ollut hienointa mitä olen kokenut, se että voin luottaa hevoseen asioissa tuntuu hyvältä.
Flora oli tamma joka rakasti kehuja ja sen silmät en voi edes sanoin kuvailla miten kauniit ne oli.
Oli päiviä jolloin vain pysähdyin hetkeksi ihastelemaan miten kauniin hevosen omistinkaan.

Päivä on ollut todella rankka, mutta nyt tiedän että kukaan ei ikinä voi satuttaa Floraa ja että sillä on hyvä olla. Niinkuin aina Floran kanssa olen vain ajatellut että, onhan sillä hyvä olla? Kaatumis onnettomuuden jälkeen jolloin olin saanut aivotärähdyksen ja reväyttänyt polveni, ensimmäinen huolen aiheeni oli että onhan Floralla kaikki ok? Samana iltana vaikka polveni oli kipeä kävellä, menin tallille kävelyttämään Floraa ja katsomaan mikä on vointi. Olen aina ajatellut Floran parasta ja pistänyt sen itseni edelle. Ja nyt tiedän, että sillä on kaikki hyvin. Ei enää kipua eikä murheita.
Olen tehnyt parhaani ja voin sanoa että ei ole ollut helppoa.
Kaikista viimeisimpänä olisin vasta voinut kuvitella, että olen reilun vuoden ajan omistanut hevosen ja nyt tämä jo loppuu.. Miksi aina se, jota rakastaa eniten, ei voi koskaan saada rinnalle loppuelämäksi?

"Pois rakas ystävä lähti,

 nyt se on taivaan kirkkain tähti.

Katsoo alas pinnalle maan, sellaista

ystävää ei löydy enää milloinkaan."

Flora oli hevonen joka oli kultaakin kalliimpi, en tule koskaan unohtamaan rakasta hevostani, eikä mikään tule sitä koskaan korvaamaan.
Flora opetti mulle paljon tärkeitä asioita hevosista, ja niitä neuvoja en tule ikinä unohtamaan!
Ikävä on suuri ja Floran menetys tuntuu kuin mun sydämmestä oltais revitty iso pala.
Onneksi on jotain jota minulle jäi, muistot jotka eivät katoa koskaan ja sain kokea ikimuistoisen matkan ensimmäisen oman hevosen kanssa jota en unohda ikinä!

      " Heittäkää haudalle hiljaa multaa, siellä on elämäni hevonen, siellä on kultaa."

Lepää rauhassa rakkain hevoseni Perifaale, rakastan sinua ikuisesti ♥

♥ perifaale ♥
s.1.6.2007- k.26.1.2015  

 Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata..
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on ♥

115. Near The End

     En oikein tiedä mistä alottaisin.. Jo jonkin aikaa olen yrittänyt välttää asian kertomista tänne, mutta nyt on sen aika. Viimeisimmässä postauksessa jossa kerron miten onnellinen olen ja miten Flora saadaan kuntoon oli totta, mutta klinakalla havaittiin uusi syy käytökselle.. Okahaarakkeiden ahtauma eli kissing spine, puhelun kuultua en voinut olla purskahtamatta itkuun. Soitin parhaalle ystävälleni sallalle itkin, itkin ja vain itkin.. Syytin asiasta jonkin aikaa itseäni ja hoin vain itselleni että "mä pilasin tän ja että kaikki tämä on minun syytä." Myöhemmin tallille saapuessani kysyin valmentajaltani että, "Onko se minun syytä?" Ja sain vastaukseksi että ei, se kieltämättä helpotti..
Tuntuu niin pahalle kun ensin olin niin onnellinen ja toiveikas, mutta sitten kaikki vain romahtaa.. Kaksi päivää siitä kun kuulin aivan mahtavat uutiset ja sain itkeä onnesta kaikki kääntyykin juuri toisinpäin. Miten pitkään tää mun huono onni vielä meinaa kestää? Ken tietää..

Todennäköisesti floralla on ollut okahaarakkeiden ahtauma jo ostaessa, koska floralla on ollut kyseisiä kipu kohtauksia vähänväliä alusta asti, välillä jaksoja kun kaikki sujui mutta sitten taas oltiin lähtöpisteessä.
Osittain syytän itseäni edelleen siitä että, en ole tajunnut lopettaa ja selvittää asiaa.. Miksi? Hyvä kysymys.. Kaikki on ollut vain niin sekavaa ja välillä on aina yhdistänyt asioita johonkin joka sitten ei nähtävästi olekkaan pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi mahahaavan yksi oire on juuri nuo kipu kohtaukset, asia on vain niin sekava, että on vaikea sanoa että mikä johtuu ja mistä.

Asiahan on nyt niin, että Floran ratsuhevosen tulevaisuus on todella pieni todennäköisyys, joidenkin mielestä Florasta taas on ratsuhevoseksi tietyillä liikutus/hoito menetelmillä, toisinsanoen ei minulle sopiva hevonen.. Itse haluan oppia ja kehittyä, enkä ole mikään kokenut ratsastaja vielä. Joten mielestäni en yksinkertaisesti vain ole valmis aloittamaan semmoista projektia. Se on pitkä matka lähteä kuntottamaan ja kun rupeaa miettimään hevosen hyvinvointia niin en voi floralle sanoa että, "kyllä sä vielä paranet ja kyllä susta tulee vielä ratsuhevonen ainakin kevyeeseen ratsukäyttöön" Ei se hevonen sitä ymmärrä, että vielä joskus kipu mahdollisesti lakkaa. Ei hevoset ajattele tulevaisuutta. Ja kysymys onko se hevonen silloin onnellinen? Hevoset on kuitenkin luotu liikkumaan, eikä "pihan koristeiksi" Tietenkin hevosen kanssa voi puuhailla sitten kaikkea mahdollista maastakäsin, mutta niinkuin sanoin se ei vain sovi siihen mitä mä tältä lajilta haluan. Nämä on vaikeita juttuja ja jokainen tekee omalla kohdalla ratkaisunsa, meidän ratkaisu tässä vaiheessa on päästää flora paikkaan jossa ei kipua ole ja siellä voi elää onnellisen hevosen elämää ilman murheita.

Kaikki kuvat on kuvannut Tiitu Desing!

Tuntuu pahalta tietää, että kohta se on ohi. Tuntuu niin epäreilulta, miksi just mulle käy näin?
Tänään nään mun prinsessan viimeisen kerran.. Sitä ei tahtoisi uskoa, mutta minun on vain pysyttävä vahvana ja tiedettävä, että teen oikean päätöksen. Voin sitten olla rauhassa ja tietää, että Floralla on hyvä olla.
En pysty enempää enää kirjoittamaan.. tuntuu niin pahalta

♥Oona